Keskiviikko aamuna unta riitti pari tuntia pidemmälle kuin edellisenä aamuna Chicagossa. Heräsimme aika lailla koko konkkaronkka yhtä aikaa noin puoli viiden maissa paikallista aikaa. Yö oli kylmä, mutta asuntoautomme kaasulämmitys riitti onneksi aamuun asti. Aamupuuron jälkeen matkamme jatkui Illinoissin osavaltiossa Route 66:ä pitkin Springfieldiin.
Perille päästyämme vuorossa oli ensimmäiseksi kaupassa käynti. Paikallisessa Walmart-ruokamarketissa vierähtikin helposti puolitoista tuntia! Ostoslista koostui päivittäisistä perus ruoka-aineista ja –tarvikkeista niin meille aikuisille kuin lapsillekin. Aikaa vievintä oli löytää oikeat tuotteet amerikkalaisesta ruokahyllystä. Epätoivo meinasi iskeä muun muassa ruokakermaa etsittäessä ja vauvan ruokahyllyllä. Esimerkiksi vauvan soseruuat eivät olleet kategorioitu iän mukaan niin kuin suomessa tehdään, vaan kolmeen eri ryhmään. Valitsin nuorimmaiselle lapsellemme ruuan kolmannesta kategoriasta seuraavan tekstin perusteella: ” Your Child May Be Ready, if she or he crawls with stomach off the floor or begins to use jaw to mash food.” Ei ihan niin joutuisaa kaupassa asiointia…vielä, mutta kyllä se muutaman kaupassakäynnin jälkeen alkaa varmasti sujumaan yhtä joutuisasti kuin Suomessa.
Ruokaostosten jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan USA:n kaikkien aikojen arvostetuimman presidentin Abraham Lincolnin kotikadulle. Alue on yksi paikkakunnan suurimmista nähtävyyksistä ja ylpeyden aiheista. Osallistuimme opastetulle kierrokselle hänen kotitaloonsa, joka oli vaikuttava näky! Talo oli pyritty pitämään mahdollisimman alkuperäisenä ja suurin osa talon sisällöstä olikin presidenttiparin perheen aitoja kalusteita ja tavaroita 1800 luvun puolivälistä. Ohessa kuvia itse nähtävyydestä:
Tämän jälkeen meillä alkoikin olla jo kiire jatkaa matkaa eteenpäin ennen pimeän tuloa. Pääsimme St Louisiin asti ja ehdimme käydä katsomassa Route 66:n vanhan sillan nimeltään Old Chain of Rocks, joka on nykyisin suljettu liikenteeltä.
Sillan päältä oli näkymä Missisippi joelle, jonka yli se kulkee.
Tämän nähtävyyden jälkeen leiriydyimme ainoalle paikalliselle tähän aikaan vuodesta aukiolevalle leirintaalueelle. Ainut ongelma oli kaasun loppuminen, emmekä olleet löytäneet siihen mennessä paikkaa, josta uutta kaasua saisi. Leirintäalueen 70 -vuotias omistajapappa oli meidän onneksemme niin kultainen, että toi meille yöksi kaksi lämmitintä ja näin saimme nukkua lämpimässä autossa . Kyllä sitä oppii arvostamaan täällä maapallon toisella puolella niitä ihan arjen perusasioita :).
-J-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti