Uuden alku

Uusi vuosi - uudet tuulet -oma blogi! Vuosihan tätä aika lailla pähkäiltiin, aloittaako oman blogin kirjoittaminen vaiko ei. Aikaa kun ei lapsiperheessä ole koskaan liikaa. Palava halu asioiden kirjalliseen ja kuvalliseen ilmaisemiseen vei kuitenkin voiton ja tässä sitä nyt ollaan. Yhtenä niin sanottuna moottorina blogin aloittamiselle juuri nyt on myös viikon päässä siintävä kahden kuukauden road trip Amerikkaan. Halusin, että moni muukin pääsee kokemaan kanssamme edes osan siitä, mitä seikkailu tuo tullessaan.

Matkustus on meidän perheen yksi rakkaimmista harrastuksista -voisi jopa sanoa että elämäntapa. Nuorempana sitä lähinnä haaveili pääsystä ulkomaille sekä uusiin kulttuureihin tutustumisesta. Kun tapasin mieheni reilut kymmenen vuotta sitten, olin matkustanut vasta Kreikassa ja Italiassa (nekin matkat kummi tätini mukana). Mieheni palava halu nähdä maailmaa ja suunnitella itse reissut alusta asti on tempaissut mukaansa niin minut kuin monen muunkin hänen läheisensä. Yhdessä olemme päässeet näkemään maailmaa monelta kolkalta; Amerikkaa ja Australiaa jo muutamaan otteeseen, Uutta-Seelantia, jonkun verran Eurooppaa sekä Pekingin Olympialaiset mukaan lukien junamatka sinne Venäjän ja Mongolian halki.

Olemme matkustaneet sekä kahdestaan mieheni kanssa että isommalla, lähinnä sukulaisista koostuvalla porukalla. Perheeseemme kuuluvat tyttäret iältään 3 -vuotta ja 8 kuukautta. Heistä esikoinen on päässyt mukaan jo useammalle matkalle. Nuoremmalle tuleva matka tulee puolestaan olemaan se ensimmäinen ulkomaan matka. Pienempiä matkoja on saatettu tehdä extempore -meiningillä ja useampia vuodessa.  Suuremmat reissut, kuten tämä Amerikan road trip, vaativatkin sitten useamman vuoden suunnittelun ja rahan säästämisen. 

Matkustuksen ohella minulla veressä virtaa halu suunnitella ja sisustaa. Ja niitä ideoitahan omassa talossa riittää etenkin nyt kun olen ollut töistä äitiyslomalla...Nykyinen kotimme valmistui vuonna 2008 loppuvuodesta meidän molempien vanhempien osaamisen avustuksella. Koti on ollut siis pitkään päällisin puolin valmis, mutta aina löytyy jotain pientä rakennettavaa tai rempattavaa (siis jo nyt, vaikka aikaa on kulunut muutosta vain 5 vuotta!). Kodin sisustaminen ja laittaminen on minulle niin sanottu henkireikä, jossa pystyn sulkemaan kaiken muun mielestäni pois, ja se toimii loistavana rentoutuskeinona hektisessä arjessa. Mieheni on näissä kodin rakentamis-, suunnittelu- ja sisustamisasioissa minua huomattavasti maltillisempi ja laittaa käsijarrun päälle, jos vauhti meinaa kiihtyä liian nopeaksi. Hyvä niin, sillä muutenhan emme esimerkiksi reissaisi yhtään minnekään :).

Arkeamme vauhdittavat ihanat tyttäremme, joiden iät tulivatkin jo kerrottua. Ovat he kyllä sellaisia pikku pirpanoita, jotka vaativat paljon, mutta antavat sitäkin enemmän <3. Heidän kanssaan jokainen päivä on kultaakin arvokkaampi niin hyvine kuin vähän huonompine hetkineenkin. Nyt jo huomaa heidän kasvavan aivan liian nopeaa ja yrittää vain muistuttaa itselleen "elä hetkessä" ja "nauti jokaisesta päivästä".

Tässä blogissa on siis luvassa nimensä mukaisesti Elämää tuomipellon laidalla, joten sydämmellisesti tervetuloa mukaan kaikki lukijat :)!

-J-