Rajan ylitys ja muuta yliluonnollista

Keskiviikko-torstai välisen yön ajoimme pysähtymättä, jotta pääsimme taas lähemmäksi Dallasia. Yöllä ajaminen sujui yllättävän kivuttomasti, kun jaoimme selkeät ajo- sekä vänkärinpaikkavuorot. Jokainen sai nukkua tämän lisäksi ihan kohtuulliset yöunet. Aamusta parkkeerasimme automme Amerikan yhteen rajakaupunkiin El Pasoon tarkoituksenamme tehdä pieni kävelylenkki Mexicon puolelle, jos se vain suinkin onnistuu. Ja onnistuihan se.

Suuret tullit sekä aidatut alueet rajaisvat näitä kahta valtiota ja kun Mexicon puolelle päästiin syyn tähän ymmärsi selvästi.

Toki meitä alussa arvellutti tehdä tämä pienimuotoinen Mexicon vierailu, etenkin kun matkassa on pieniä lapsia...Paikallisen rajavartijan jututtaminen antoi meille kuitenkin sen verran rohkeutta, että tv:n ja median luomista ennakkoluuloista päästiin ainakin hetkeksi :).

Meksikon puolelle tultuamme maan vaihdoksen huomasi ihan kaikessa, jopa ilman tuoksussa!

Kaikkialla oli roskia, ränsistyneitä taloja, autokanta oli reilusti vanhempaa kuin suomessa ja etenkin amerikassa, epäsiisteys paistoi kaikesta läpi. 

Liikuimme ainoastaan noin 500 metrin päässä tullista, mutta silti meille tuli vähän väliä vuorotellen joku tarjoamaan taxikyytiä supermarketeille ja tämän jälkeen joku toinen kysymään aihettiko aikaisempi kaveri ongelmia, kun nämä taxikyydin tarjoajat eivät millään meinanneet uskoa, ettemme ole kiinnostuneita. Ties minne olisimme päätyneet...

Viimeinen päätös poislähdölle syntyi kuitenkin, kun mieheni alkoi kuvaamaan videokameralla. Eräs fiksu mies pysäytti auton hänen viereen ja varoitti meitä kuvaamasta. Joutuisimme muuten mahdollisesti pian ryöstetyiksi, jos jatkaisimme kameroiden ja viedeokameroiden kanssa. Suuntasimme askeleemme tämän jälkeen pian takaisin tulliin. Ja mikä helpotus olikaan kun pääsimme takaisin amerikan puolelle. Meksiko on nyt nähty ja se riittää, kiitos vain!

Vaikka Meksikosta jäikin meille aika negatiivinen kuva, täytyy silti muistaa että onhan siellä rikollisuuden, huumeiden ja mafioiden llisäksi olemassa ihan mielettömiä nähtävyyksiä ja turvallisiakin paikkoja. Ne ovat vain muuallapäin ja sinne meneminen vaatii omat budjetit.

Meksikon näkemisen jälkeen automatkamme taas jatkui ja yöksi jäimme Roswelliin. Vieläkö muistatte tämän noin 15 vuotta sitten suomessakin esitetyn tv-sarjan, josta tämä pieni kylä nousi varmasti monen suomalaisen tietoisuuteen.

http://www.youtube.com/watch?v=LoYgCky2D_A

Ja ufotarinoistaanhan tämä kylä on tosiaan tunnettu. Ufo aihe näkyy täällä joka paikassa katukuvassa.

Täällä tuuli ulvoo parasta aikaa ulkona ja heiluttaa hieman tätä asuntoautoamme. Kello alkaa olemaan jo puolen yön kieppeillä, joten täytyy itsekin lähteä nyt nukkumaan, että jaksaa taas aamulla herätä lasten kanssa touhuilemaan ja jatkamaan matkaa eteenpäin. Niin ja ettei nuo ufojutut saa minun vilkasta mielikuvitustani vauhtiin...No huomenna onneksi taas matka jatkuu lähemmäs Dallasia :).

-J-

Kahden päivän pysähdys Phoenixiin

Ajomatka kohti Dallasia on sujunut sen verran verkkaisasti, että ehdimme hyvin toteuttaa alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluvan kahden päivän pydähdyksen Arizonan osavaltiossa sijaitsevaan Phoenixiin. Tuo puoliksi aavikkoisella maaperällä sijaitseva suurkaupunki veti kyllä pisteet kotiin! Etenkin sen vanha kaupunki oli sai meidät huokailemaan ihastuksesta kerta toisensa jälkeen.

Alueelta löytyi ihana puistoalue, joka sai kyllä allekirjoittaneen haaveilemaan jo tulevasta kesästä kotosuomessa ja siitä minkälaisia kukkia sitä tänä kesänä istuttaisi omalle pihalle :).

Ideoita ja inspiraatiota omaan pihaan tuli tältä visiitiltä yllin kyllin...Niiden toteutus onkin sitten asia erikseen ;). Ensi kesänä tullaan ehdottomasti taas jotain uutta omassa pihassa toteuttamaan, mutta niistä kirjoitan blogiin sitten kun sen aika on :). 

Alueelta bongasimme yllätykseksemme myös amerikkalaiselle artistille Robert Indianalle aikoinaan suunnitellun Love -ikonin, joita löytyy ympäri maailman. 

Vastaavanlainen taideteos sattui myös neljä vuotta sitten häälomallamme eteemme New Yorkissa. 

Ja vielä muutama kuva vanhasta kaupungista.

Kukkaloiston lisäksi pääsimme ihastelemaan paikalliseen galleriaan muun muassa Andy Warhollin kerrassaan mahtavia töitä! Galleriassa ei tietenkään saanut sisällä kuvata, joten tässäpä muutama kuva ulkoapäin. 

Vanhassa kaupungissa kiertelyn ja puistoilun lisäksi päivät Phoenixissä sisälsivät shoppailua ja visiitin mieheni tuntemaan suomalaiseen paikkakunnalla jo yli kymmenen vuotta asuneeseen perheeseen. Lapsoset olivat tietysti onnensa kukkuloilla, kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään toisten suomea puhuvien lasten kanssa :). Tapasimme heidän lisäksi myös muutaman muun mieheni tutun tältä paikkakunnalta. Mahtava kokemus päästä näkemään heidän elämäänsä Arizonan välillä kuumissa ja kuivissakin oloissa. 

Lopuksi vielä uusi kokemus meidän poppoolle, kun löysimme jäätelon myyntipaikkaa etsiessämme niin sanotun yogurttijäätelöbaarin! Makuja oli valittavana toistakymmentä ja kaikkea sai mixata. Kaikenmoinsia hötteitä oli vielä tarjolla päälle ja lopuksi annos punnittiin ja hinta muodostui sen mukaan. Ja oli muuten hyvää ja osittain terveellistä :)!

-J-

Otetaan rennosti, kunnes tajutaan että meillä onkin kiire!

Sunnuntaina hyppäsimme taas asuntoautoomme ja lähdimme matkaamaan kohti San Diegoa. Hassua, että meillä oli ehtinyt tulla jopa ikävä tätä asuntoautoa ja sillä matkaamista :). Saas nähdä minkälaisia karavaanareita meistä myöhemmin tulee ;). Toisaalta onhan se aika ainutlaatuista että me nukumme oman perheen kesken noin 140 cm leveässä ja 180 cm pitkässä niin sanotussa "siskonpedissä" ja mummo ja pappa muutaman metrin päässä parvella. Jo pelkästään tästä saa sellaisia muistoja, jotka jää mieliin ikuisesti. Oheiset kuvat eivät ole kovin kummoisia, mutta niistä saa jonkinlaisen käsityksen autostamme sisältäpäin...

Olimme startanneet aamulla jo kello kahdeksan maissa, joten saavuimme perille kymmenen pintaan. Alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut pysähdystä San Diegossa, mutta onneksi kuitenkin sielläkin tuli käytyä. Tämä Amerikan 8. suurin kaupunki oli todellakin näkemisen arvoinen paikka ja jäi vihreydellään sekä merellisellä ilmastollaan mieliimme niin, että sinne on kyllä päästävä joskus ihan ajan kanssa uudestaan. Niin paljon jäi näkemättä! Hyvä syy siis palata sinne joskus uudestaan :).

Kävimme paikallisessa Belmontin huvipuistossa sekä sen jälkeen shoppailemassa muutamissa outlet -myymälöissä.

Puistoilun ja shoppailun jälkeen meidän täytyi kuitenkin jatkaa matkaa tästä viehättävästä kaupungista. Seuraava määränpäämme on Phoenix ja sinne on San Diegosta matkaa noin 600 km. Yövyimme sunnuntai maanantai välisen yön valtatien varressa rekkaparkissa ja aamusta matka jatkui valtatietä pitkin eteenpäin.  

Poikkesimme matkan varrella El Centro nimiseen kylään, jossa vietimme aikaa paikallisessa puistossa. Nuorimmaisemme pääsi siellä ensimmäistä kertaa kunnolla keinumaan. 

Aamupäivän hölläiltyämme puistossa pidimme matkapalaverin ja tajusimme kauhuksemme, että meillä tulee olemaan todella kiire keretä Dallasiin maaliskuun ensimmäiseen päivään mennessä. Miehelläni ja hänen isällään on silloin NHL-otteluun ostetut liput... matkaa on Phoenixistä 1600 km  ja aikaa siis vajaa kuusi päivää...Tiedossa on siis armotonta ajamista, mahdollisesti joku päivä myös yöaikaan!

Californian osavaltio jäi tänään taaksemme ja siiryimme taas Arizonan osavaltion puolelle. Luonnosta osavaltion vaihdoksen huomasi selvästi.

Valmistaudumme nyt henkisesti suhteellisen tiivistahtiseen ajorupeamaan, mutta sitä ennen kuitenkin huomenna Phoenixiin, joka on ihan kivenheiton päässä leirintäalueesta, jossa tänään yövymme. 

-J-