Meille oli aiemmin huomautettu tien olevan huonompi ja että matkaan menisi varmasti tupla-aika. Mieliimme oli piirtynyt kuva kapeasta soratiestä, mutta onneksemme perille asti menikin ihan kunnon asfalttipäällysteinen kaksikaistainen tie. Tämän lisäksi sää parani kuin tilauksesta muutaman kymmenen kilometriä ajettuamme.
Hopi -intiaanien reservaatti on maailman ainoita reservaatteja, joissa nykypäivänäkin on tarkat säännöt turisteille. Siellä saa vierailla vain päiväsaikaan ellei yövy reservaatin ainossa motellissa. Kuviakaan ei saa ottaa ilman erillistä lupaa. Hopi -intiaanien reservaatin ympärillä sijaitsee pinta-alaltaan huomattavasti suurempi Navajo -intiaanien reservaatti, jossa ei tämän kaltaisia sääntöjä ole.
Meillä oli kaikilla suuret odotukset tätä paikkaa ja sen intiaaneja kohtaan. Mielikuva intiaanikansasta ja heidän kulttuuristaan oli muodostunut tv:n, elokuvien ja sarjakuvien pohjalta. Reservaattiin päästyämme odotimme koko ajan näiden mielikuvien toteutumista. Ne eivät valitettavasti koskaan toteutuneet...Tämäkin kansa oli länsimaistunut ja ainoat viitteet heidän historiaansa ulkopuolinen turisti pystyi näkemään vain heidän rakentamissaan kivimajoissa sekä myytävissä matkamuistoissa, joista nekin olivat osa "made in China".
Vaikka pettymys valtasikin meidät, oli silti toisaalta hyvä nähdä tämän päivän tilanne intiaanien kohdalla. Hopi -intinaanit elävät nykypäivänä ankeissa ja karuissa olosuhteissa osittain omasta tahdostaan, koska eivät ole osanneet kehittää omaa talouttaan oikeaan suuntaan. Jututimme paikallista taiteilijaa, joka kertoi heidän olevan merkittävästi jäljessä talousasioissa muihin intiaaniheimoihin verrattaessa. Yksinkertaisesti sanottuna he eivät osaa hyödyntää olemassa olevaa turistien kiinnostusta heidän kulttuuriaan kohtaan.
Saimme erillisen luvan ottaa reservaatin alueella maisema kuvia. Tosin mukaan saattoi eksyä muutama yksityisempikin otos ;).
Reservaatissa vierailun jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Flagstaffia. Matkan varrella oli vuorossa toinen nähtävyys tälle päivälle; 35 mailia Flagstaffista itään sijaitseva Meteor Crater. Tämä yksi maailman epätavallisimmista paikoista oli todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen!
Kraateri syntyi noin 50 000 vuotta sitten, kun avaruudesta syöksyi maahan meteoriitti. Kohteesta teki käsittämättömän se, että kyseinen meteoriitti oli halkaisijaltaan vain 45 metriä ja se sai aikaiseksi 22 jalkapallokentän kokoisen montun. Suuruutta kuvaa myös se, että sen reunoille mahtuisi noin 2 miljoonaa katsojaa, jos siihen rakennettaisiin areena.
Poikkeuksellisen tästä paikasta teki se, että kyseessä on maailman ensimmäinen kraateri, joka on todistetusti metoriitin aiheuttama. Vielä 1900 -luvun alussa tätäkin paikkaa luultiin vulkaaniseksi kraateriksi toisin sanoen romahtaneeksi tulivuoreksi.
Eräs tutkija löysi myöhemmin 20 kilometrin päästä kraaterista meteoriitin palasen, joka nykyisin löytyy museon sisältä. Tämä puolen metrin mittainen möhkäle painaa noin 700 kg!
Meteoriitti kraaterin nähtyämme jatkoimme matkaa Flagstaffin kaupunkiin, jossa yövyimme kaksi yötä. Lauantaina otimme ihan rennosti; nukuimme pitkään, siivoilimme vaunua ja kävimme vähän kiertelemässä kaupoissa. Ohessa muutama kuva lauantailta:
Tänään sunnuntaina jatkamme matkaa kohti Grand Canyonia :). Oikein ihanaa syntymäpäivää kummipojilleni D:lle ja N:lle sinne kotisuomeen täältä Arizonasta :)!
-J-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti