Uusi viikko pyörähti käyntiin ja matka Route 66:llä jatkuu

Maanantai aamuna starttasimme taas auton matkaan. Aamu oli kirkkaan aurinkoinen, mutta pakkasta ja tuulta oli edelleen. Lumisade oli lakannut ja isommat tiet olivat onneksi jo sulia. Mustaa jäätä oli paikoittain pienemmillä teillä ja kaduilla. Tosin niin Oklahomassa kuin muuallakinpäin Amerikkaa katuja, teitä ja parkkipaikkoja suolataan todella runsaasti, joten ne saadaan pidettyä helpommin sulina. Tien suolaamisesta voidaan kuitenkin olla monta montaa mieltä...Täällä Amerikassa Illinoissin osavaltiossa teitä suolataan saman verran kuin koko maailmassa yhteensä! Suomessahan suolaaminen on suurimmaksi osaksi kielletty, koska se imeytyy pohjavesiin...

Ajoimme Oklahoman keskustaan katsomaan 14 huhtikuuta vuonna 1995 terroristi-iskussa kuolleiden muistomerkkiä. Se on muistutus siitä, mitä terrorismi pahimmillaan on, mutta samalla sillä halutaan antaa lohtua, voimaa ja uskoa paremmasta huomisesta.

Muistomerkki rakentuu kahdesta portista, joiden välissä on vesiallas. Itäisessä portissa on kellon aika 9:01, joka kuvastaa aikaa, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Vesialtaalla porttien välissä kuvataan aikaa 9:02, jolloin pommi räjähtää. Läntisellä portilla altaan toisessa päässä kuvataan aikaa  9:03, jolloin kaikki muuttui ikuisiksi ajoiksi sekä toivoa joka siitä seurasi. Altaan vieressä on 168 tyhjää tuolia, jotka symbolisoivat iskussa menehtyneitä ihmisiä. Joukossa on 19 pienempää tuolia, jotka olivat surmansa saaneita lapsia.

Alueella kohoaa valtavan kokoinen Amerikan tammipuu, joka onnistui säilymään ehyenä iskusta. Tämä 90 –vuotias puu onkin nimetty ”the survivor treeksi”.  Muistomerkki on kokonaisuudessaan rakennettu pinta-alaltaan yhtäsuurelle alueelle kuin siinä ennen iskua ollut rakennus.  Tämä paikka herätti taas miettimään kuinka julmaa terrorismi on...isketään paikkaan, jossa täysin viattomat ihmiset saavat surmansa :(.

Muistomerkillä käynnin jälkeen matkamme jatkui suurkaupungista pienempiin kyliin. Ajellessamme route 66:ä pitkin Oklahoman osavaltiosta kohti Texasin rajaa alkoi taas sataa hiljalleen lunta.

Tällä reittipätkällä oli oikeastaan täysi mahdottomuus pysyä alkuperäisellä route 66:llä, sillä tie oli osittain päällystetty vain soralla ja saattoi katketa yhtäkkiä pellon reunaan. Suurimmaksi osaksi nykyinen reitti kulkikin moottoritiellä tai ihan sen vieressä, kuten alla olevassa kuvassa.

Aika autiota ja harvaanasuttua seutua oli alue, minkä ohi matkasimme.

Ohitettuamme Texasin osavaltion rajan etsimme yöpaikan Shamrockin kylän keskustasta tien laidalta ja laitoimme nukkumaan samalla hieman jännittäen seuraavan päivän tulevaa säätä. Loppuun vielä muutama kuva lisää tältä päivältä.

-J-