torstai 27. helmikuuta 2014

Rajan ylitys ja muuta yliluonnollista

Keskiviikko-torstai välisen yön ajoimme pysähtymättä, jotta pääsimme taas lähemmäksi Dallasia. Yöllä ajaminen sujui yllättävän kivuttomasti, kun jaoimme selkeät ajo- sekä vänkärinpaikkavuorot. Jokainen sai nukkua tämän lisäksi ihan kohtuulliset yöunet. Aamusta parkkeerasimme automme Amerikan yhteen rajakaupunkiin El Pasoon tarkoituksenamme tehdä pieni kävelylenkki Mexicon puolelle, jos se vain suinkin onnistuu. Ja onnistuihan se.

Suuret tullit sekä aidatut alueet rajaisvat näitä kahta valtiota ja kun Mexicon puolelle päästiin syyn tähän ymmärsi selvästi.



Toki meitä alussa arvellutti tehdä tämä pienimuotoinen Mexicon vierailu, etenkin kun matkassa on pieniä lapsia...Paikallisen rajavartijan jututtaminen antoi meille kuitenkin sen verran rohkeutta, että tv:n ja median luomista ennakkoluuloista päästiin ainakin hetkeksi :).

Meksikon puolelle tultuamme maan vaihdoksen huomasi ihan kaikessa, jopa ilman tuoksussa!




Kaikkialla oli roskia, ränsistyneitä taloja, autokanta oli reilusti vanhempaa kuin suomessa ja etenkin amerikassa, epäsiisteys paistoi kaikesta läpi. 




Liikuimme ainoastaan noin 500 metrin päässä tullista, mutta silti meille tuli vähän väliä vuorotellen joku tarjoamaan taxikyytiä supermarketeille ja tämän jälkeen joku toinen kysymään aihettiko aikaisempi kaveri ongelmia, kun nämä taxikyydin tarjoajat eivät millään meinanneet uskoa, ettemme ole kiinnostuneita. Ties minne olisimme päätyneet...

Viimeinen päätös poislähdölle syntyi kuitenkin, kun mieheni alkoi kuvaamaan videokameralla. Eräs fiksu mies pysäytti auton hänen viereen ja varoitti meitä kuvaamasta. Joutuisimme muuten mahdollisesti pian ryöstetyiksi, jos jatkaisimme kameroiden ja viedeokameroiden kanssa. Suuntasimme askeleemme tämän jälkeen pian takaisin tulliin. Ja mikä helpotus olikaan kun pääsimme takaisin amerikan puolelle. Meksiko on nyt nähty ja se riittää, kiitos vain!


Vaikka Meksikosta jäikin meille aika negatiivinen kuva, täytyy silti muistaa että onhan siellä rikollisuuden, huumeiden ja mafioiden llisäksi olemassa ihan mielettömiä nähtävyyksiä ja turvallisiakin paikkoja. Ne ovat vain muuallapäin ja sinne meneminen vaatii omat budjetit.

Meksikon näkemisen jälkeen automatkamme taas jatkui ja yöksi jäimme Roswelliin. Vieläkö muistatte tämän noin 15 vuotta sitten suomessakin esitetyn tv-sarjan, josta tämä pieni kylä nousi varmasti monen suomalaisen tietoisuuteen.


Ja ufotarinoistaanhan tämä kylä on tosiaan tunnettu. Ufo aihe näkyy täällä joka paikassa katukuvassa.






Täällä tuuli ulvoo parasta aikaa ulkona ja heiluttaa hieman tätä asuntoautoamme. Kello alkaa olemaan jo puolen yön kieppeillä, joten täytyy itsekin lähteä nyt nukkumaan, että jaksaa taas aamulla herätä lasten kanssa touhuilemaan ja jatkamaan matkaa eteenpäin. Niin ja ettei nuo ufojutut saa minun vilkasta mielikuvitustani vauhtiin...No huomenna onneksi taas matka jatkuu lähemmäs Dallasia :).

-J-











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti