torstai 31. heinäkuuta 2014

Tervetuloa uusi arki

Huomenna on sitten edessä yksi merkittävä päivä nuorimmaisemme elämässä, kun päiväkodin maailma aukeaa myös hänelle. Tosin hänhän ei siitä itse tule muistamaan tuskin mitään...Ehkäpä tämä juttu taitaa siis ollakin vain äidille se merkittävä päivä, kun yksi vaihe jää pian taakse. Hassua miten se aika juokseekin noin nopeaa.

Onneksi pienokaisemme sai olla kotihoidossa tähän päivään saakka; suuri kiitos siitä kuuluu etenkin anopilleni, mutta myös muut mummot ja papat sekä sukulaiset ja ystävät ovat autteneet hänen hoidossa tarvittaessa. Kiitos, emme olisi pärjänneet ilman teidän apua!


Täyttelin eilen päiväkotiin niin sanottua starttilomaketta, jossa pyydetään kertomaan tärkeitä tietoja lapsesta, lapsen persoonallisuudesta,  kuinka päivittäiset perustoiminnot sujuvat jne. Tovi vierähti näitä asioita ylös kirjatessa, varsinkin kun halusin antaa mahdollisimman kattavan kuvan siitä millainen meidän nuorimmaisemme on, mitä hän osaa ja missä vielä tarvitsee apua.


Kyllähän nämä meidän kaksi tyttöä ovat luonteeltaan niin erilaiset; isompi on ennakkoluuloisempi ja varovainen, nuorempi puolestaan ennakkoluulottomampi ja haluaa kokeilla kaikkea. Tästä varmaan johtunee, että mustelmia ja kolhuja kertyy hänelle harva se päivä, kun hän vähän väliä joko tippuu jostain korkeammalta tai törmää/kaatuu johonkin.

Isommalle on ollut oma pupu aina hyvin tärkeässä asemassa ja joskus jos se sattui jäämään jonnekin, ei unille menosta tahtonut tulla mitään. Pienemmän kohdalla mietin, minkä pehmolelun hän ottaisi unikaveriksi tarhaan, koska niillä ei selvästikään ole hänelle ainakaan vielä kovin suurta merkitystä. Tosin tässä vaiheessa esikoisemme oli jo saatu vierotettua tutista, mutta nuorimmaisemme vielä käyttää tuttia unille mentäessä. Pian siitäkin tavasti olisi kuitenkin hyvä päästä eroon, koska se sujuisi vielä suhteellisen kivuttomasti.


Nuorimmaisemme kävelee täyttä päätä ja on kova kiipeilemään. Myös tanssiminen ja muunlainen motorinen osaaminen on vahvaa ikäisekseen. Tässä iässä esikoisemme vasta opetteli kävelemään...
 Ja onhan näitä eroja...esikoisemme osasi käydä jo potalla, nuorimmaisemme ei suostu siihen millään istumaan jne. Niin se vain on, että vaikka kooltaan ja ulkonäöltään tytöt ovat hyvinkin toistensa kaltaisia, ovat he silti niin erilaisia muuten ja hyvä näin :).

Nuorimmaisemme varmasti tulee pärjäämään hyvin ammattilaisten käsissä, vaikka äitiä päivähoidon aloitus jännittääkin. Huomenna ja maanantaina tarkoitus olisi ensin hieman tutustella rauhassa uudenlaiseen arkeen ja menen itse mukaan päiväkotiin.

Sen lisäksi että tyttäremme aloittavat päivähoidon myös kodin askareet ja niistä suoriutuminen tuovat varmasti oman lisänsä arjen perustoimintojen pyörittämiseen työn ohella. No hyvällä organisoinnilla ja rennolla asenteella niistäkin selvitään. Se mitä ei kerkeä tehdä, voi odottaa :).

Kesä on sään puolesta ollut kyllä mitä mahtavin ja lämpimät kelit näyttävät ainakin säätiedotuksen mukaan vielä jatkuvan. Loppuun muutama fiilistelykuva yhden lämpöisen kesäpäivän uintireissulta.








Mukavaa loppuviikkoa :)!

-J-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti