Käytiin viime viikonloppuna pienimuotoinen pohjoisen kiertue. Perjantaina pakkasimme kimpsut & kampsut autoon ja suuntasimme yötävasten kohti Koivua eli mummon ja papan luokse. Olemme havainneet parhaimmaksi ajoittaa kaikki vähääkään pidemmät matkustukset joko päiväuni tai yöuniaikaan. Näin ollen lapset eivät nukahtaisi turhaan esim. autossa ja yöunet jäisivät sitten vähemmälle. Isompi tytöistä pysyy jo tunninkin automatkoja hereillä, mutta pienempi nukahtaa kyllä lähes samantien.
Mummon ja papan luona odottivat esikoistamme uudet sukset sauvoineen ja monoineen. Niitä oli tottakai sitten päästävä testailemaan heti seuraavan aamupäivän koittaessa. Äiti ja pappa taisivat olla enemmän innoissaan kuin itse hiihtäjäneiti...sillä hän viihtyi ladulla vain muutamien metrien verran. Pystyssä hän kuitenkin pysyi ja sauvoja ei huolinut itselleen laisinkaan. Tässä vaiheessa hankalaa ennustaa saanko häntä seuraamaan omia jalanjälkiäni hiihdon suhteen. Pääasia kuitenkin että oppii tuon taidon, vaikkei hänestä hiihtäjää tulisikaan ;).
Aurinko paistoi ja pakkasesta huolimatta lauantaina ja sunnuntaina ulkoiltiin oikein olan takaa. Pappakin pääsi tositoimiin pulkan vedossa, kun pelkkä kävelyvauhti ei riittänyt jäällä.
Sitä mitä isot edellä, sitä pienet perässä...
Voi kuinka nautinkaan itsekin tuosta ulkonaolosta, kun taivaalla paistoi koko viikonlopun ajan tuo kauan kaivattu keltainen mollukka :). Maisemat olivat muutenkin "maalla" niin mieltä rauhottavat!
Sunnuntaina paluumatkalle lähdettiin yllätys, yllätys päiväuniaikaan, mutta matkalla pysähdyimme lapsuuden kotikaupunkiimme Kemiin. Lumilinnaa on ollut tarkoitus käydä katsomassa jo tovin ajan ja nyt sille sattui otollinen hetki.
Paikan päälle oli saapunut muutama muukin kävijä, mutta ehkäpä kirpsakka pakkanen piti isomman yleisöryntäyksen poissa tuolta päivältä. Toisaalta hyvä niin. Lumilinnan maskotteja; Arttua ja Terttuakin pääsi näin hyvin tervehtimään.
Vinkkinä muille linnaan aikeissa matkaaville lapsiperheille; ottakaa lapsillenne oma liukuri mukaan, sillä tällä hetkellä niitä oli vain tasan kolme kappaletta yleisessä käytössä...
Laskemaan kuitenkin päästiin, kun liukuria jaksoi tovin odotella...ja olihan se hauskaa :)
Linna oli sisältä hieman kärsinyt lauhoista keleistä ja sen katto ja osa seinistä oli hieman kellastunut, mutta kaikki oleellinen oli edelleen kuosissaan pienestä värierosta huolimatta.
Kappelissa käytiin sytyttämässä kynttilä isomummon ja oman äitini muistolle.
Lumi ja jääveistokset linnassa ovat kyllä vertaansa vailla...todella taidokasta! Ja onhan lasten toinen pappa eli mieheni isäkin päässyt jättämään oman kädenjäkensä linnaan. Hän on taitavana timpurina tehnyt kaikki oviaukot ja kiinnittänyt niihin mahdolliset ovet :).
Jos olette ohilkukumatkalla tai muuten menossa Kemiin niin kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jokatalvinen paikallinen nähtävyys.
-J-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti